Keskiviikkona sattui tosiaan taas jotain kamalaa. Menetin taas mun rakkaan. Sairauden vuoksi tää taisi olla silti parempi ratkaisu. Mutta ottaa se silti koville, varsinkin kun on oikeasti ihan toisessa maanosassa, tuhansien kilometrien päässä. Osasin odottaa, etten tule enää koskaan näkemään mun pientä, mutta halusin silti toivoa parasta. Niin ei kuitenkaan päässyt tällä kertaa käymään.
Eilen, torstaina, oli vasta edelliset hautajaiset. Ja siihen liityen asioita on vielä paljon hoidettavana. Sitäkin asiaa mutkistaa taas tää välimatka, mutta eiköhän siitäkin selvitä.
Ja sitten vähän iloisempiin asioihin, nimittäin eilen mulla tuli täyteen täällä tasan kuukausi!! Ihan hullua kun aika menee niin nopeesti. Justiinhan mä tänne eilen tulin; niin siis eilen, kuukausi sitten. Ajattelin kertoa mun kuulumisia ja tuntemuksia paremmin toisessa postauksessa.
Pääsin myös alottamaan tenniksen taas valmentajan kanssa ja tällä kertaa oppiminen oikeesti vaikuttaa lupaavalta! Viimeset vuodet tenniksen osalta on menny vähän miten sun sattuu, mielenkiintoisista valmentajista johtuen. Mutta nyt mä oikeesti pääsen ehkä oppimaankin taas jotain uutta, jee!
Muuten tää viikko on kulunut normaalisti töissä, salilla, kavereiden kanssa ja niin edelleen. Pääsin myös vihdoin skypettämään Jeminan kanssa. Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia oikein kunnolla pitkästä aikaa :-) Oli myös tosi hassua, kun siinä me rupateltiin ihan samalla lailla kun ennenkin, ainoastaan välissä oli taas ne noin 6940 km.
RIP ♥
Voi ei tuli paha mieli tästä:(
VastaaPoista:( niin mullekin aina kun ajattelen sitä
PoistaVoiei, tiiän niin tunteen... Mulla oli ihan sama homma, että ku lähin Suomesta, ni halin mun pupujussia niin ku se olis viimenen hali - ja niin se oliki. Tää on ihan kauheata täällä tuhansien kilometrejen päässä, ku ei pääse hyvästelemään eikä hautaamaan. Toisaalta lohduttavaa on se, että tää välimatka tekee hyvästelemisestä helpompaa. Mää itkin kaks päivää mun kanin kuoltua ja oon itkeny vieläki, ku aina välillä havahdun siihen tosiasiaan, että sitä ei oo enää, ku palaan ja kaikki ei oo samanlailla kotona enää, ku palaan sinne. Mutta ehkä ne päänsisäiset hautajaiset voi olla helpommat. Ainaki mulle ne oli helpommat, ku en ollu halaamassa sitä kuollutta pupua, enkä ollu matkassa, ku se vietiin piikille. Voimia kauheesti! :( <3 Lemmikin menettäminen ei oo ikinä helppoa :(
VastaaPoistaJoo niin :( tosi surullista, mutta tää oli hyväks silti sille. Parempi ettei se joutunu kärsimään enempää. Kiitos paljon <3 jaksamisia sullekin!!
PoistaVoooi eii :( Hän on silti meidän kaikkien ajatuksissa <3
VastaaPoista<3
VastaaPoista<3
Poista