It's hard to say goodbye

It was just a hard day. I woke up early and went to her house with a friend. Just like any other day. We had fun, we made jokes, just like before. We took the friend home and picked up another. We talked and watched tv like we used to. The other friend left and it was time to say goodbye. Like we did last week also. It was hard then but this time it was even harder.

When I came here to the USA over 9 months ago I never thought you can actually make some friends that can last like forever. I never even thought I can get friends like these I have now. But that happened and I can't even be happier. Here you just share everything with your friends. They are like your family who actually takes care of you. Who you can tell everything you can't tell anyone else or anyone else could understand. It feels just so crazy how it all works here.

Today then all the memories we made and everything we did here came to an end. Like it happened week ago also with this other friend. It'll never be the same anymore. We are not living this life here anymore at the same time. Of course our friendship is not over. But the time here in the USA is over. It all just ended too soon.

So last Tuesday was hard but this Tuesday was not easy at all. We cried, I cried. It felt bad and it still does. But on the other hand, all this time went by so fast so my 77 days will just fly away. So I'm kind of happy and sad at the same time.

I just want to thank you for everything, my dear friends ❤

My Friday

Multa on kysytty jo kaaauan sitten "mun päivä" - postausta, mutta siis rehellisesti sanottuna en oo vaan saanut aikaiseksi. Sen jälkeen tuli kesä ja ajattelin, että haluan tehdä tän mun ihan normaalista arjesta enkä kesäajasta. Joten nyt sitten tällä viikolla päätin, että nyt on mun aika toteuttaa tää. Pahoittelut etten oo tehnyt aikasemmin!

7.00am soi herätyskello. Otan puhelimen ja tutkin kaikkea mitä yön aikana on tapahtunut. Käyn vessassa ja puen päälle.

7.23 meen ylös. Teen pojalle lounaan ja snacksin kouluun.

7.30. C ylös! Kysyn mitä se ottaa aamupalaksi ja tällä kertaa frosted flakes, jotka se haluaa laittaa kippoon itse (tätä ei ole vielä ikinä ennen tapahtunut!)

7.35 meen takasin alas, siivoan keittiön ja laitan aamupalat valmiiksi.

7.50 C tulee alas ja syödään. Tällä kertaa menee vaan 10 min. Joskus saattaa kestää jopa 30 min...

8.05 Mä meen sohvalle lukemaan kirjaa. Sillä välin C pakkaa repun ja pesee hampaat.

8.30 lähdetään kouluun koiran kanssa. Matkalla tavataan yleensä C:n kavereita niin se menee aika joutusasti.

8.35 koululla. Sanotaan heipat ja mä jatkan koiran kanssa puistoon.

9.05 vihdoin takasin kotona. Koira ei millään halunnut lähteä pois puistosta, joten sitä houkutellessa meni vaikka kuinka kauan. Päivävapaa alkoi jes!

9.15 lähden salille pyörällä.

9.30 salilla. Tapaan Roosan, jonka kanssa puhutaan varmaan 40 minuuttia niin vähän myöhästyi aloitus. Sitten  porraslaitetta ja jalkalaitteita kehiin.

11.35 takasin kotona. Piti käydä kirjastossa matkalla skannaamassa paperi ja palauttamassa perheen unohtamia kirjoja.

11.50 suihkun jälkeen syömään! Soitan samalla viberilla äidille, jossa meneekin noin tunti.

1.00pm meen ylös perheen koneelle ostamaan liput baseball peliin ja bussilipun travel monthia varten. Loppu ajan chillailen vaan.

3.10 koululle hakemaan C. Tullaan kotiin, snack ja kamat kasseihin.

4.00 pakataan auto ja suuntana pianoharkat.

4.30 piano alkaa. Laitan vahingossa autonratin lukkoon ja joudun selvittelemään aikani kuinka saan sen pois.
Loppuajan hengailen tabletilla.

5.15 piano loppuu. Vauhdilla autolle ja soccer treeneihin.

5.30 Huh, justiin ajoissa treeneissä. Sanon heipat C:lle. Puhun C:n kaverin nannyn kanssa poikien hakemisesta ja lähden kotiin.

5.50 kotona ja työt ohi. Chillailen ja valmistaudun.

7.30 ruoka kahdestaan hostäidin kanssa. Hmm..

8.00 Otan bussin keskustaan, jossa nään kavereita.

11.30 Otetaan Theresian, Stefanin ja Dilan kanssa bussi takasin. Dila jatkaa matkaa kotiin, muiden kanssa mennään yöksi Theresialle.

Päivä kääntyy jo seuraavan puolelle kun vielä mennään ruokakauppaan ostamaan iltapalaa. Nukkumaan päästään joskus 2-3 aikaan.

Chicago

Tässä vielä yks reissupostaus. Viime aikoina en oo oikein muusta kirjotellukaan kun kaiken maailman matkoista, mutta muuta mun elämään ei oo oikein kuulunutkaan. Elokuu oli tosi kiireistä aikaa, mutta nyt taas pitäis elämän rauhottua vähäksi aikaa. Seuraavaa kunnon reissuakaan ei oo pariin kuukauteen tiedossa. Ja ainiin, aattelin täällä bloginkin puolella ilmoittaa, että mulla oli sunnuntaina 100 päivää jäljellä tätä aupairelämää! Siis vastahan mulla oli sata päivää oikeesti täynnä?!

Asiaan. Lauantaiaamuna hostäiti heitti mut ja Roosan lentokentälle, sillä me lähettiin Chicagoon viettämään Labor-day viikonloppua. Detroitin kautta päästiin Chicagoon joskus 1 maissa ja siitä metrolla asunnolle. Asuttiin sellasessa Airbnb-paikassa. Eli siis siinä joku ihminen vuokraa kotiaan muille. Se asunto oli aika hulppee ja ihan tosi keskustassa ja vielä jopa melko halpa! Hyvä tuuri siis kävi sen kanssa. Iltapäivästä mentiin moikkaamaan aupair-Lauraa. Käytiin Vapianossa syömässä ja mentiin kiertelämään nähävyyksiä. Kiitos Lauralle oppaana olemisesta :). Lauran lähdettyä mentiin vielä Roosan kanssa Navy Pierille ja sieltä John Hancock observatorioon kattomaan öistä Chicagoa.

Sunnuntaina herättiin aikasin tarkotuksena mennä Skydeckille, mutta se olikin suljettu, joten se jäi sitten näkemättä siltä päivältä. Sen sijaan mentiin Planetarioon kun saatiin sinne ilmaset liput ja sieltä kotiin lounaalle. Iltapäivästä lähdettiin sellaselle arkkitektuuriselle veneajelulle, joka kierti joessa kaikkien pilvenpiirtäjien keskellä. Se oli kyllä tosi hieno ja upeet maisemat! Ennen kotiin menoa käytiin frojolla ja Victoria's secretin aleissa.

Maanantaina aamusta lähettiin kokeilemaan uudestaan Skydeckiä ja tällä kertaa päästiin aika kivuttomasti kokemaan sekin. Tosin oli tosi pilvistä ja sumusta niin ei ihan kauheen pitkälle näkynyt. Sieltä mentiin syömään kuuluisat Chicagon pitsat ja taidettiin me poiketa vähän kaupoillakin. Kolmen jälkeen alkokin sitten varsinainen seikkailu kun piti lähteä lentokentälle. Metrolla mentiin taas normaalisti samalle kentälle mistä tultiin ja siellä sitten check-inniä tehdessä mietittiin kun lippunumerot ei toimineetkaan. Mentiin tiskille, jossa ne sitten ilmotti, että ootte väärällä lentokentällä. O ouu. Ei siinä muu auttanut kun taksijonossa selitellä tilanne kaikille niin päästiin heti seuraavaan taksiin ja siitä sitten joku 40 minuutin matka toiselle kentälle. Matkalla oli vielä sattunut onnettomuus ja liikenne oli jumissa. Sillon aattelin jo että ei me ikinä ehditä sille lennolle, mutta justiin hyvin ehdittiin kun konetta oltiin boardaamassa! Note to self: muista aina tarkistaa lentokenttäkin tästä lähtien.

 

Muuten kotimatka suju oikein lepposasti ja oltiin joskus yhden aikaa yöllä takasin kotona. Chicago oli ihana kaupunki ja pääsee ihan ehdottomasti mun USAn kaupunkilistan kärkeen. Jes jes! Toi olikin sellanen kaupunki missä ihan ehdottomasti halusin tän vuoden aikana käydä ja suosittelen sitä muillekin :)