Keskiviikkona sattui tosiaan taas jotain kamalaa. Menetin taas mun rakkaan. Sairauden vuoksi tää taisi olla silti parempi ratkaisu. Mutta ottaa se silti koville, varsinkin kun on oikeasti ihan toisessa maanosassa, tuhansien kilometrien päässä. Osasin odottaa, etten tule enää koskaan näkemään mun pientä, mutta halusin silti toivoa parasta. Niin ei kuitenkaan päässyt tällä kertaa käymään.
Eilen, torstaina, oli vasta edelliset hautajaiset. Ja siihen liityen asioita on vielä paljon hoidettavana. Sitäkin asiaa mutkistaa taas tää välimatka, mutta eiköhän siitäkin selvitä.
Ja sitten vähän iloisempiin asioihin, nimittäin eilen mulla tuli täyteen täällä tasan kuukausi!! Ihan hullua kun aika menee niin nopeesti. Justiinhan mä tänne eilen tulin; niin siis eilen, kuukausi sitten. Ajattelin kertoa mun kuulumisia ja tuntemuksia paremmin toisessa postauksessa.
Pääsin myös alottamaan tenniksen taas valmentajan kanssa ja tällä kertaa oppiminen oikeesti vaikuttaa lupaavalta! Viimeset vuodet tenniksen osalta on menny vähän miten sun sattuu, mielenkiintoisista valmentajista johtuen. Mutta nyt mä oikeesti pääsen ehkä oppimaankin taas jotain uutta, jee!
Muuten tää viikko on kulunut normaalisti töissä, salilla, kavereiden kanssa ja niin edelleen. Pääsin myös vihdoin skypettämään Jeminan kanssa. Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia oikein kunnolla pitkästä aikaa :-) Oli myös tosi hassua, kun siinä me rupateltiin ihan samalla lailla kun ennenkin, ainoastaan välissä oli taas ne noin 6940 km.
RIP ♥
