One hundred (and a little more)

Mä kirjottelin tossa yli viikko sitten teille juttua kun mulla tuli 100 päivää täyteen täällä Jenkkilässä. Mutta mulla ei jotenkin ollut mitään sanottavaa ja pää löi pelkkää tyhjää, joten kokeillaampa uudestaan.

Keskiviikko 19.3.2014

100 päivää takana. 256 edessä. Fiilikset on positiiviset vieläkin. Emmä täältä pois haluis. Mulla on hyvä olla.

Mulla on rutiinit, joita noudatan arkipäivisin. Viikonloppusin teen mitä millonkin. Nään kavereita oikeestaan päivittäin. Salilla näkee tuttuja ja melkeen aina ulos lähdettyä tulee puhuttua jonkun kanssa.

 Mä tunnen naapuruston, koirapuiston kotiäidit, kuopat teissä ja vaikka mitä. Mä en eksy. Mä selviydyn ilman karttaa. Tunnen keskustan, valkosen talon ja muut.

Mulla on paljon kavereita. Puhun paljon enkkua, mutta myös ruotsia, toisinaan myös suomea. Opin koko ajan uutta kaikesta ja kaikista. Kulttuurit on tosi erilaisia, sen oon huomannut.

Amerikka on melko vaarallinen paikka. Toisaalta ehkä siksi, että täällä on miljoona kertaa enemmän ihmisiä. Täällä myös teot on kamalampia kuin mihin koti-Suomessa on tottunut.

Suomi on pieni ja turvallinen. Suomessa kaikki on pientä. Siellä on asiat hyvin. Tai ainaki paremmin.

Oon ymmärtänyt olevani nuori. Suomessa jotenkin hoputetaan elämässä eteenpäin. Koulu, opiskelut, työt ja niin edelleen. Täällä saa olla rauhassa, ilman paineita. Niin kai täälläkin nuoria hoputetaan, mutta mä en ole paikallinen.

Ihmiset on tosi erilaisia. Kaikilla on oma päämääränsä ja omat tavotteensa. Silti meitä yhdistää elämä täällä. Elämä, johon kuuluu lapset. Elämä, joka muuttaa sua ihmisenä. Elämä, jonka muistaa aina.

Vuosi on lyhyt aika. Enää 256 päivää jäljellä.

After a great weekend

Moikka moi taas pitkästä aikaa! Mulla on takana kiva ja pitkä viikonloppu. Torstaina tein töitä jotain kaks tuntia vaan ja lähettiin sitten illalla Janinan kanssa yllätysyllätys juustokakuille.

Perjantai-illan sain myös vapaaksi, joten lähdin Theresian ja kahden muun aupairin kanssa illalliselle Chads nimiseen ravintolaan. Se oli tosi mukava ja viihtysä paikka. Päätettiiin kuitenkin lähteä (taas...) Cheesecake factoryyn jälkkärille. Puhuttiin siellä aikamme ja sitten suunnattiin takasin koteihin.

meitä vähän lapsetti Theresian kanssa

Lauantaina heräsin ajoissa ja lähdin metrolle tapaamaan muita meiän ryhmän auppareita, nimittäin meillä oli tän kuun tapaaminen. Mentiin Verizon Centeriin kattomaan Harlem Globetrottersien koripalloesitystä. Ne siis pelasi siellä korista, mutta pelleili ja teki temppuja samalla. Oli kyllä ihan hauskaa ja ne oli tosi taitavia! Sieltä lähdettiin sitten Dilan, Janinan ja uuden ruotsalaisen Sofien kanssa Subwayn kautta Georgetowniin. Georgetown on ihan mielettömän nättiä seutua ja muistuttaakin tosi paljon Etelä-Eurooppaa. Käveltiin ja nautittiin yli 20 asteen lämmöstä, käytiin syömässä mukavassa raflassa ja lopuksi mentiin vielä kattomaan Veronica Mars -elokuvaa. En oo ikinä kattonut kyseistä sarjaa, mutta tän leffan jälkeen voisin kyllä kattoakin, nimittäin vaikutti tosi mielenkiintoselta!

Eilen, sunnuntaina, mentiin aikasin aamusta Vanessan ja Janinan kanssa IHOP:iin brunssille. Muuten ruoka oli siellä ihan hyvää, mutta ruuan mukana tulleet pannukakut oli kyllä lievä pettymys. Sieltä jatkettiin vielä kattomaan St. Patrick's dayn kulkuetta. Ei nyt ollut ihan mikään maailman mahtavin kulkue taas varsinkaan kun kesken iloisia irlantilaistansseja kulkueessa oli jotain sotilaita pyssyjensä kanssa. Tulin kotiin tosi aikasin jo varmaan kolmen maissa ja sen jälkeen en tehnyt oikeestaan mitään erikoista. Menin nukkumaan aikasin ja heräsin tänään 7 lumipäivään, jolloin sain vielä nukkua lisää. Siis ihan oikeesti millon tää lumi loppuu. Täällä on nyt muutamana viikkona ollu enemmänkin sääntö kun poikkeus, että kerran viikossa tulee lunta ja kerran viikossa hellepäivä. Mun puolesta tää vois kääntyä jatkuviin hellepäiviin lumen sijasta.

koska st. patrick's day....

Ps. Viime päivinä oon taas saanu lisää suunnitelmia kokoon! Jee jee, en jaksais vaan millään odottaa niiden toteutumistaa ;)

The rude world

Käytiin eilen kirjastossa C:n kanssa kun se tarvi kirjan koulujuttua varten. No päätin itekin sivistää itteäni ja lainasin Anne Frankin päiväkirjan. Tosta tuli jotenkin puheeksi Natasha Kampush, jonka tarinan luin viime syksynä. Tarina kertoo siis kyseisestä tytöstä, joka kidnapattiin hänen ollessa 8-vuotias ja joka karkasi kymmenen vuoden kuluttua. Kerroin C:lle siitä ja keskusteltiin muutenkin vähän rankoista aiheista. Aluksi mua vähän arvelutti puhua lapsen kanssa tällasesta, mutta se oli itekin tosi tietoinen ja kerto kaikkea.

No tänään se sitten tapahtui, nimittäin salilta tullessa huomasin puhelimessa Amber-ilmoituksen. Tää oli ensimmäinen mun aikana, mutta olin kuullut mitä tää tarkottaa. Eli jossain naapuri osavaltiossa oli lapsi kidnapattu/kadonnut. Tää teki musta jotenkin tosi surullisen ja sai taas herätyksen raa'asta elämästä.

Toi Amber-hälytys lähetetään siis lähialueen/lähiosavaltioiden asukkaiden puhelimiin. Ja tarkotuksena on siis saada silminnäkijöitä autosta, jossa lapsi on. Tää vaikuttaa tosi pätevältä systeemiltä täällä ja tää kehitettiinkin kadonneen Amber-tytön takia joskus vuosia sitten.

Tälläset asiat muistuttaa taas Aupairin tärkeydestä täällä USA:ssa. Aina vähän mietin ja pohdin, että mikä perhe oikeasti tarvitsee au pairia täällä, mutta tästä sen taas huomaa ettei lapsia voi jättää yksin. Täällä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu, vaikka kuinka turvallisella alueella asutaankin. Vanhemmat saa elää päivän turvassa kun ne tietää, että joku on vahtimassa niitä koko ajan. Täällä tää elämä kun on niin paljon turvattomampaa kun mitä Suomessa oon tottunut. Tälläset saa just tajuamaan sen kuinka vapaasti ja huolettomasti Suomessa voi elää verrattuna tähän maahan. Onneksi ollaan me au pairit pelastamassa vanhemmat siltä stressiltä!

Snowday again

Työntäyteinen ja normaali viikko takanapäin. Maanantaina jouduin tosin olemaan töissä 9 tuntia opettajien ja vanhempien tapaamispäivän vuoksi.

Torstai-iltana lähdettiin Dilan ja Janinan kanssa meiän pikku leffateatteriin kattomaan American Hustle. Mulla meni kyllä suurinosa tosta elokuvasta ihan ohi kun väsytti niin paljon. Muutenkaan ei ihan napannut toi leffa. 

Perjantaina hain Janinan ja Vanessan ja lähdettiin salille. Kukin teki siellä vähän mitä parhaakseen näki ja treenin jälkeen lähdettiin juhlistamaan erästä asiaa minnekäs muuallekaan kun Cheesecake factoryyn! Söin tosi hyvää carbonaraa ja jälkkäriks otettiin vielä yks suklaajuustokakku kaikille. 

Lauantai kului taas töiden merkeissä. Aamulla leivottiin valmiskeksejä, heitin C:n treeneihin ja siitä itse menin treenaamaan. Iltapäivällä lupauduin vapaaehtoisesti auttamaan talon järkkäämisessä C:n synttärijuhlia varten. Tosiaan sillä oli 9v synttärit yli kuukaus sitten, mutta nyt pystyttiin vasta järkkäämään kaverikemut. Lapset teki pizzaa, etsi aarteita, söi hyvin ja katto Thor-elokuvan. Olin tosi yllättyny kuinka kahdeksan 9-vuotiasta poikaa pysty olla noinkin rauhallisesti ja asiallisesti! Hyvä vaan.

Sunnuntaina lähdettiin Theresian kanssa Holokausti-museoon. Toi museo oli ihan mieletön, vaikka karu aihe onkin. Oli tosi mielenkiintosta saada lukea kaikkia juttuja aiheeseen liittyen ja saatiin myös kuulla ihan oikeiden ihmisten tarinoita. Meillä meni tuolla museossa varmaan yli 3 tuntia, mutta ei siltikään pystytty kattomaan kaikkea kunnolla. Tuolta suunnattiin sitten Five Guys nimiseen hampparipaikkaan. Sieltä sai ihan mielettömän hyviä hamppareita, vaikka pikaruokapaikka onkin. Illalla katottiin vielä vanhemman pojan kanssa Oscareita. Noi oli mun ekat oscarit ja tykkäsin kyllä, vaikka noi sanokin että nää ei ollu niin hyvät oscarit kun joskus on ollut. 

Tänään meillä vietellään mitäkäs muutakaan kun lumipäivää. Alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän tää tän maan tapa suhtautua lumeen. Eilen illalla noin kaheksan aikaan ilmotettiin, että KAIKKI suljetaan. Koulut, hallitus (joka siis tarkottaa myös työpaikkojen sulkemista) ja varmaan kaikki kaupatkin suljettiin jo siis ennen kun lumesta oli tietoakaan. Yöllä sato jonkin verran lunta, mutta ei toi nyt oo niin paha, että koko kaupunki pitää sulkea. Ja siis Suomessa tosta määrästä sanottaisiin, että ai on tullut vähän lunta, no kiva ettei oo enää niin harmaata. Toisin se on täällä maapallon toisella puolella. 

Tollasta täällä oli viime lumipäivänä. Tosta ku ottaa puolet pois niin saadaan tän päivän lumisaldo. Ei paha, eihän?