Matkalla



 

 

 

Maanantaina heti aamusta otettiin ja lähettii ajamaan kohti Virtaita. Perille päästyä jatkettiin äitin kanssa matkaa Ähtärin eläinpuistoon. Tiistaina ajettiin Tuurin kautta sukulaisille Pihtiputaalle. Siellä vietettiin aikaa torstaihin asti, jolloin lähettiin ajamaan takasin kotiin.

Nyt on sitten tänäkin kesänä meiän perinteinen Suomi-matka tullut tehtyä. Kyllä ton landen kerran kesässä kestää ;)

Padasjoki part 2

  

Sähköpyöräiltiin, lainattiin musiikkia, käytiin shoppaamassa Lahdessa, vastaanotettiin vieraita, pelattiin trivial pursuitia, soudettiin yöllä, kerättiin mustikoita, kuunneltiin suomimusiikkia, saunottiin, naurettiin, tehtiin ristikoita, luettiin...

Siinä listaa mitä tehtiin loppuviikosta viime viikolla. Tollanen mökkielämä on sopinu mulle tänä kesänä jotenkin erityisen hyvin. Nautin tollasesta rauhasta, hyvästä ruuasta ja mahtavasta seurasta kerta toisensa jälkeen enemmän. Ehkä se on just sitä, että kahdentoista vuoden kouluputken jälkeen tarviin tilaa ajatella, hengittää ja nauttia.

Kiitos viimeviikkosesta kuuluu siis teille rakkaat ystävät - juuri teille :-)

22.46

Mussa on ehkä vähän sellasta vikaa, etten tietyllä tapaa osaa sopeutua siihen, että ajat muuttuu. Jään usein haikailemaan mennyttä aikaa ja sitä kuinka asiat oli hyvin juuri niin kuin olivat. Aika, jota ei saa takaisin harmittaa. Ei tietysti aina, mutta toisinaan sen huomaa. En osaa päästää irti menneestä.

Yks asia, joka tulee mieleen on se, etten oo vieläkään hankkinut sen parempaa puhelinta kun mitä mulla on (siis joku nolo simpukka-samsung). Oon jotenki saanu sellasen ajatuksen päähäni, että kaikki on paremmin kun on vanha kännykkä käytössä. Saan elää sitä niin sanottua vanhaa hyvää aikaa. En halua ajatella aikaa, jollon mustakin tulee sellanen koko-ajan-puhelinta-näpräävä -tyyppi. Musta tää vanha systeemi "tekstaa ja soita" on parempi.

Olis ihanaa jos vois palata joihinkin päiviin ja elää ne uudestaan kaikkine hassuine kommelluksineen. Toisaalta odotan innolla tulevaa. Tiedän, tää on ristiriitasta - haluun kaikkea.

Tällasia asioita mä pohdin välillä. Varsinkin nyt kun kalenteri ammottaa tyhjyyttään ja tajuan miten aika on muuttunut. Aah, mä haluan jo nähdä kun mun sähköpostiin kilahtaa se kauan kaivattu meili. Haluan, että saan mun asiat järjestykseen. Haluan lähteä jo. Haluan, haluan.



Kuuntelen The Holiday -leffan sondtrackia ja tästä tulee mieleen sen leffan talvi, joka saa mut kaipaamaan talvea. Kyllä, tiedän. En osaa elää hetkessä. 

Padasjoki part 1

1. Ostettavaa
2. Aktiviteettiä
3. Naminami!!
4. Kynsien lakkausta

4. Wokkia
5. Mökkiaskare
6. Cool
7. Mokkapaloja

8. Alias
9. Kynsiä kynsiä
10. Valmista tuli!

Sunnuntaina saavuttiin Kian kanssa tänne Padasjoelle ja heti maanantaina päivällä Anna ja Jenna saapu tänne meidän vieraiksi. Laitettiin superhyvää ruokaa, pelailtiin, saunottiin, uitiin ja kulutettiin aikaan yhteen vähän turhempaan juttuun. Tää mökkiviikko lähti käyntiin siis oikein hyvin oikein hyvässä seurassa (jos sitä turhaa juttua ei lasketa hehe)  :-)

Tällä hetkellä Kia ottaa lepoa ja mä puolestani päivittelen kuulumisia tänne. Nimittäin muutaman hassun tunnin päästä saadan meiän viikonloppuvieraat paikalle! Luvassa siis paljon hyvää ruokaa, saunomista ja rentoilua, kelpaa!!

12-14.7

Viikonloppuna juhlittiin Heinin 19-vuotis synttäreitä. Perjantaina suunnattiin Tuusulaan ja  perinteiseen tapaan syötiin hyvin ja puhuttiin kaikesta mahollisesta. Lauantaina suunnattiin saman porukan kanssa Vapianon kautta baariin ja juhlittiin lisää.

Sunnuntaina erittäin levänneinä (kaksi yötä melkein valvoneena) lähettiin Kian kanssa tänne Padasjoelle viettämään mökkielämää!

Day 14

This makes you cry

Kauheen helposti en itke esimerkiksi missään elokuvissa tai tv-sarjaa katsoessa. Pienenä mua itketti ihan kaikki Disney-elokuvat. Itkin aina kun tuli joku surullinen tai pelottava kohta. Heinähattu ja Vilttitossu elokuvan oon nähny varmaan neljä kertaa ja joka kerta siinä lopussa alkaa itkettää. Samoin Marley and Me leffassa. Se vaan sattuu olemaan niin surullinen. Viimeksi kuitenkin itkin Selviytyminen-elokuvassa elikäs siinä tsunamista kertovassa. Se oli ihan kauheeta kun tietää, että se on oikeesti tapahtunut. 




Itken loppujen lopulta tosi harvoin. En osaa olla vihanen, enkä suuttunut mistään enkä kellekään. Mutta sillon 
jos on oikeesti riitaa jostain niin itken. Se vaan on jotenkin automaattista.

Saatan myös itkeä jos joku kertoo jotain kivaa musta. Tai jos oon jotenkin tosi onnellinen. Itkin myös kun kaveri lähti vuodeksi pois. Sillon taisinkin itkeä ihan kunnolla.  

Lapsena itkin jostain asiasta varmaan kerran viikossa. Ainakin kerran kuussa. Nykyään se on harventunut siihen, että tajuan puolen vuoden jälkeen ettei silmistä ole tippunut yhden yhtä kyyneltä. Niin se vaan menee. Ehkä sitä myös oppii suhtautumaan elämään eritavalla.

Toisaalta viime aikoina on ollu paljonki hetkiä jolloin on itkettäny kamalasti. Ei sille mitään voi ja yleensä itkeminen auttaa, tulee parempi mieli.



Tarkkasilmäiset saattokin huomata, että Day 13 jäi v'älistä, ei hätää sillä se tulee kyllä ;)

Previously happened

1. Suomenlinnassa oon ollu kakski kertaa tänä kesänä
2. Jennan, Lindan ja Annan kanssa Coffee Housessa
3. Outin kanssa käytiin syömässä kiinalaista ja sushia

4. Amarillon iso cokis on tosiaan kannun kokonen...
5. Heinin itävaltalainen kaveri Jasmin oli moikkaamassa Heiniä täällä ja Heinin ollessa töissä vietiin Ellan kanssa Jasmin suokkiin!
6. Tällä viikolla oon pitäny kotiviikkoa jos maanantaita ei lasketa.

7. Tein palapelin ihan niin kun aina ennen
8. Heinin, Ellan ja Jeminan kanssa suokissa (vakiopaikka tai jotai..)

9. Neea taiteili mulle ihanat kynnet, jotka sai ihan hirveesti kehuja!!
10. Juhlittiin Annan synttäreitä viime perjantaina

Tässä on mun ohjelmaa viimeseltä kolmelta viikolta. Tän kaiken lisäks vietin tosiaan juhannusta Padasjoella Kian ja sen perheen kanssa, oon pyöräilly 40 kilsan lenkin kaupungilla, tehny töitä, käyny äitin kanssa elokuvissa, ollu mökillä ja käyny kumpulassa ekaa kertaa koko kesänä!

Pahoittelen mun blogihiljaisuutta, mutta koko ajan on ollu kauheesti kaikkea tekemistä etten oo ennättäny tänne saapua ollenkaan päivittelemään kuulumisia. Viikonlopun tapahtumista voin kertoo alustavasti sen verran, että huomenna olis tarkotus suunnata pitkästä aikaa Tuusulaan Heinin synttärijuhlien merkeissä. Sunnuntaina otetaan Kian kanssa taas suunnaksi Padasjoki viikon ajaksi. Saa nähä mitä kaikkea hauskaa tällä kertaa keksitään, ainakin alkuviikosta ja loppuviikosta on tulossa kavereita käymään :-)

Uncertainty

Vihaan epätietoisuutta. Varsinkin tänä kesänä oon suunnattomasti vihannu sitä. Kun ei tiedä tulevasta yhtään mitään. Tiedän, että pitää olla kärsivällinen, mutta eiks tää kärsivällisyys ala jo kohta olla huipussaan? Ja kun tähän epätietoisuuteen lisätään kaikki muut elämän jarrutukset nii alkaa pikkuhiljaa toivo loppua.

Tiedän myös sen, että on parempi kun kaikki asiat tulee samaan aikaan, ettei tarvii koko ajan elää huonon ajan alla. Mutta toisaalta kun monta ikävää asiaa sattuu samaan aikaan nii ei sekään kovin mukavalta tunnu.

Onhan niistä kuopista aina ylös noustu ja jatkossakin tuun nousemaan. Ajan myötä kaikki kääntyy vielä parhain päin. Nyt vaan ei siltä tunnu, että mikään menis putkeen. Toivon myös, että tää epätietoisuus poistuis ja alkais jotkut asiat edes selkiintyä.

Eikä tästä varmaan mitään selkoa saa, kunhan jotain kirjotin, mitä mieleen tuli.

Ps. Miksi, oi miksi, oon jo niin vanha, ettei mun tarvii enää mennä ens syksynä lukioon? Jos ois vielä yks vuosi aikaa siellä, niin tietyt asiat vois olla paremmin. Ainakin selkeempiä.