Katon Adelen keikkaa telkkarista. On varhainen joulupäivä. Vuorossa Someone like you - mun lemppari. Tossa noin tunti sitten puhuttiin elämästä Lindan kanssa ja se sai mut ajattelemaan kesää 2010. Kesää ennen lukiota ja nimenomaan sen loman kohokohtaa, kielimatkaa.
Meillä oli ihan mielettömät kolme viikkoa Englannissa. Aurinko paisto, ranskalaisia sai syödä joka päivä, pääs näkemään uusia paikkoja. Mutta se mikä tosta reissusta on päällimmäiseks jääny mieleen on ne ihmiset. Meiän ryhmä koostu viidestätoista ruotsalaisesta ja samasta määrästä suomalaisia. Ruotsia tuli siis puhuttua se koko kolme viikkoa, eli ainakin se taito parantu huomattavasti.
Someone like you loppu. Adele itkee. Ihmiset hurraa. On viimesen kappaleen vuoro. Rolling in the deep.
Se matka oli kyllä sellanen kokemus ettei mitään rajaa. Oli ihan mahtavaa. Tosi monen kanssa oltiin tekemisissä vielä kauan sen reissun jälkeen. Osan kanssa se jäi siihen matkaan. Osan kanssa oon vieläkin tekemisissä. Tietysti harmittaa ettei aika riitä kaikkeen ja ihmiset muuttuu, silloin ne kaveritki yleensä jää. Onneks sain kuitenki sillon olla onnellinen. En oo pitkään aikaan miettiny koko matkaa. Tänään se vaan tuli taas mieleen.
Lopputekstien aika Don't you remember soi. Kello on 1.03. Voisin alkaa vaikka pian harkita nukkumista.
Hyvää yötä. Ainiin, hyvää joulua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti