Freedom

Jee jee!  Tuntuu, että jaksaa taas, nimittäin mulla oli vapaa viikonloppu! Viimeksi tällästa vapautta mulla oli heinäkuussa jos elokuun lomia ei lasketa mukaan. Oikeestihan mulla pitäs olla joka kuukausi yks vapaa viikonloppu, mutta nyt on ollu vähän koulua ja muuta niin en oo saanu pidettyä. Viime viikonloput on ollu kanssa tosi kiireisiä kun hostäiti on huidellu milloin missäkin niin mulle se on vaan tienny töitä töitä töitä.

Mutta nyt siis vihdoin sain pitää vapaani. Perjantaina illalla suunnattiin Georgetowniin Roosan kanssa vähän jotain juhlia etsiessä, mutta meidän juhlat olikin sitten frojon äärellä kun ei oikein muutakaan löydetty.

Lauantaina mentiin vähän extemporeena Kennedy Centeriin Martan kanssa kattomaan Evita-musiikaalia. Tosi hyvä musiikki siinä ainakin oli vaikken juoneen oikein päässytkään mukaan. Sieltä jatkettiin vielä Georgetowniin subeille ja sieltä takasin kotiin. Viestittelin vielä Andrean kanssa ja se oli menossa kavereiden kanssa syömään, joten päätin liittyä seuraan. Kävikin ilmi, että Andrea oli menossa sen kaverin kanssa, joka oli kutsunu Vanessan ja Svean niin olikin ihan tuttua porukkaa kyseessä. Monen ravintolan kautta päädyttiin kiinalaiseen syömään. Tosin mä en syönyt kun olin täynnä vielä siitä subista. Mentiin vielä Andrean kanssa Luisan luokse kattomaan leffaa. Sieltä ajettiin väsyneenä kotiin yhden aikoihin.

Sunnuntaina lähdettiin Dilan ja Andrean kanssa Great Fallseille kävelemään. Oon käynyt tuolla aiemmin kerran, mutta siloin lähinnä keskityttiin syömään eväitä niin nyt oli kiva päästä näkemään tota aluettakin. Oli tosi nättiä!

Tällä vapaalla jaksaa taas ja eihän tässä oo kun enää 50 päivää jäljellä hui!

New loves

Muutamana päivänä oon nauttinu niin paljon kotioloista ettei ois kauheesti huvittanu lähtee täältä yhtään minnekään. Nimittäin maanantaina lainasin taas kasan CD:itä kirjastosta (tosta on tullu mulle melkeen kun uus harrastus) ja ihan melkeenpä vahingossa mukaan tarttu Marina and the Diamondsin Electra Heart niminen CD. En ollu koskaan kuullu kyseiseltä CD:ltä yhtään kappaletta, mutta nyt en ookaan tehny muuta kun kuunnellu tota ripiitillä. Siis jos musiikkia voi rakastaa nii tää on suoraa rakkautta. Ei tää koskaan varmaan voi voittaa mun kestosuosikkia Adelea, mutta heti kakkoseks kyllä ehdottomasti pääsee, huhhuh ku on hyvä!

Toinen asia, joka on pitäny mua mielellään kotona on yks ihan mahtava blogi, jonka sain nyt luettua vihdoin ihan loppuun asti. Tulipas surullinen olo siitä kun ei voi enää seurata toisen ihmisen elämää, haha.

Tää saattaa oikeesti kuulostaa siltä, ettei mulla oo minkäänlaista elämää, mutta ehei, tän kaiken ohella oon ehtiny nähä vaikka ketä! Tiistaina näin tosi pitkästä aikaa mun kielimatkakavereita Elsaa ja Merviä. Oli ihanaa vaihtaa kuulumisia ja puhua kolme vuotta sitten olleesta kielimatkasta. Olinki jo ihan unohtanu osan meidän ryhmäläisistä, hups.

Tänään istuttiin Kian ja Jennan kanssa musiikitalon portailla, Picnikissä ja Narikkatorilla ja taidettiinhan me Kian kanssa tehdä ihan mahtavat löydötkin! 

Tää jos joku on mahtava löytö!!!

Don't you remember?

Katon Adelen keikkaa telkkarista. On varhainen joulupäivä. Vuorossa Someone like you - mun lemppari. Tossa noin tunti sitten puhuttiin elämästä Lindan kanssa ja se sai mut ajattelemaan kesää 2010. Kesää ennen lukiota ja nimenomaan sen loman kohokohtaa, kielimatkaa.

Meillä oli ihan mielettömät kolme viikkoa Englannissa. Aurinko paisto, ranskalaisia sai syödä joka päivä, pääs näkemään uusia paikkoja. Mutta se mikä tosta reissusta on päällimmäiseks jääny mieleen on ne ihmiset. Meiän ryhmä koostu viidestätoista ruotsalaisesta ja samasta määrästä suomalaisia. Ruotsia tuli siis puhuttua se koko kolme viikkoa, eli ainakin se taito parantu huomattavasti.

Someone like you loppu. Adele itkee. Ihmiset hurraa. On viimesen kappaleen vuoro. Rolling in the deep.

Se matka oli kyllä sellanen kokemus ettei mitään rajaa. Oli ihan mahtavaa. Tosi monen kanssa oltiin tekemisissä vielä kauan sen reissun jälkeen. Osan kanssa se jäi siihen matkaan. Osan kanssa oon vieläkin tekemisissä. Tietysti harmittaa ettei aika riitä kaikkeen ja ihmiset muuttuu, silloin ne kaveritki yleensä jää. Onneks sain kuitenki sillon olla onnellinen. En oo pitkään aikaan miettiny koko matkaa. Tänään se vaan tuli taas mieleen.

Lopputekstien aika  Don't you remember soi. Kello on 1.03. Voisin alkaa vaikka pian harkita nukkumista.

Hyvää yötä. Ainiin, hyvää joulua :)

0.38

Se tunne kun vihdoin toissapäivänä löysin (lue: otin) mun syystakin taskusta mun matkojen pelastuksen nimittäin mp3-soittimen. Ah, sitä tunnetta kun huomasin, että siinä oli vielä lataustakin jäljellä ja pääsin heti käyttämään sitä! En ollu yhtään tajunnu kuinka paljon oon kaivannu sitä pientä mustaa vehjettä ja niitä tuhattakolmeakymmentä kappaletta. 

Musiikki on mulle sellanen asia, jota ilman en pärjäisi. Tällä hetkellä kuuntelen lähes kaikkea iskelmän ja dance musiikin väliltä. Toiset biisit sopii toisiin tilanteisiin ja toiset toisiin. Eniten tykkään kuitenkin kuunnella rauhallista ja usein suomalaista musiikkia. Oon lähiaikoina hurahtanu sellaseen musiikkiin ihan täysin. 

Tänään mäkin pääsin kattomaan niitä "ei niin kehuttuja" Salkkareita kun tehtiin Outin kanssa ajomatka Flamingoon. Noh, en mä nyt sanois, että se mun uus lempparielokuva olis, mutta nauraa ainakin sai! Mulla on kauhee kammo kauhuelokuvia kohtaan, joten niinkin hurja elokuva, missä salkkarinuoret seikkailee merellä, sai kylmät väreet virtaamaan pitkin kroppaa.