9.12.2013 maanantaina mun matka tänne suureen maailmaan alkoi. En tienny mitä odottaa ja millasta on tulossa. En tiennyt mitään. Helsinki-New York lento oli kaikinpuolin vähän rankka, mutta heti kun laskeuduttiin JFK:lle kaikki muuttui. Mun piti olla rohkea ja kysyä heti lentokentällä apua, koska kukaan ei ollutkaan mua vastassa, vaikka niin järjestöltä luvattiin. Heikolla englannilla soitin vieraan ihmisen puhelimesta järjestölle, jonka jälkeen mua tultiin hakemaan ja pääsin alottamaan mun orientationin. Silloin kaikki oli niin uutta. Ensimmäistä kertaa USA:ssa kaikki oli ihmeellistä.
Siitä se sitten alkoi. Pian olinkin ollut jo kuukauden, joka tuntui hurjalta saavutukselta. Ekaa kertaa pois kotoa niin pitkän aikaa. Seuraava etappi olikin varmaan 6kk saavuttaminen, jonka jälkeen oli enää puolet jäljellä. Sen jälkeen kavereita alkoi lähtemään, enkä voinut ikinä kuvitella, että sellanen päivä mulle koittaisi.
8kk jälkeen kaikki alkoi maistumaan puulta, enkä vaan jaksanut enää. Ihanan parinviikon loman jälkeen tuntui mahdottomalta palata arkeen, mutta siitä se sitten taas lähti. Pian huomasinkin olleeni jo 10kk, jolloin oli jo aika suunnata ajatukset poislähtöön ja kotiinpaluuseen.
Tänään 9.12.2014 tiistaina oon saavuttanut sen pisteen mitä en koskaan uskonut tulevan. Sen pisteen, että tää kaikki on nyt ohi. Sen, että mä oon ollut täällä tasan vuoden. 365 päivää. Mun ei tarvitse tehdä enää yhtään työtuntia tässä perheessä. Mä en ole enää niiden aupair. Uusi aupair on parhaillaan New Yorkissa orientationissa odottamassa vuoroaan tähän suureen seikkailuun.
Niin erilainen vuosi takana. Mutta ihan tosi mahtava ja opettavainen sellanen. Vaikka tää työ ja koko rooli on tuntunutkin suoraan sanottuna vankilalta, jossa on jumissa vuoden, eikä pääse pois ja sua vaan pomputellaan edes takasin miten halutaan, niin on tää silti ollut sen arvosta. Oon löytänyt ihan parhaita kavereita, joiden kanssa oon päässyt matkustaa ympäri USA:a. Oon saanut niin paljon uusia kokemuksia, että en edes voi tajuta, mitä kaikkea on tapahtunut. Oon oppinut paljon uutta itestäni ja tästä kulttuurista ja maasta. Ja mitä tärkeintä, oon oppinut puhumaan sujuvaa englantia. Vaikka en sanoisi mun englannin olevan huippuluokkaa, niin se on ihan riittävä mulle ja tärkeintä olikin se puhumaan oppiminen,
Kiitos kaikille, jotka on kannustanut mua tähän. Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka on ollut osana tätä vuotta. Ilman teitä en olisi täällä pärjännyt ♥
Huomenna alkaa mun ansaittu kuukaudenmittanen loma. Palataan siis toivon mukaan Seattlesta! See you :-)
Huhhuuuh! Järjetöntä!!! Ihana teksti, niin se kaikki vaan loppuu, hui. Ihanaa seikkailumatkaa ja tervetuloa takas suomeen<3
VastaaPoistaKiitos ella <3 niin kaikki tosiaan loppuu, käsittämätöntä. Pian nähdään :))
PoistaVoi Arla! <3 Muistan ku tavattiin ensimmäistä kertaa ja se oli tosi jännää, ku me muut oltiin oltu jenkeissä jo ihan hirveän pitkään ja oltiin ns. "konkareita" se on nin jännä miten yhtäkkiä tajuaa, että ite on ollu siellä paljo pitempään ku muut. Oli tosi ihana hengata sun kans :) makaronilaatikot, eläinpuistot ja alexandrian karkkikaupat!! :) ja kiitos myös sulle ku olit siellä ja kuuntelit mun huolet :) tosi jännää että sun vuosi on nyt ohi. Jotenki se meni paljo nopiammin ku mun, vaikka tuntuuki että oot ollu siellä ikuisuuden :D mahtavaa travel monthia ja nähdään sitten Suomen päässä :) Mun luo saa aina tulla. Piä huoli ittestäs hei ja nauti iham täysillä!!! Once in a lifetime joten yolooooooo ja lippu korkeella!!! :D
VastaaPoistaKiitos Helmi <3 siis tää mun vuosi vaan jotenki meni. En voi yhtään tajuta, että se on nyt ohi. Hullua! Ja joo suomessa sitten nähdään :)
VastaaPoista