Kauheen helposti en itke esimerkiksi missään elokuvissa tai tv-sarjaa katsoessa. Pienenä mua itketti ihan kaikki Disney-elokuvat. Itkin aina kun tuli joku surullinen tai pelottava kohta. Heinähattu ja Vilttitossu elokuvan oon nähny varmaan neljä kertaa ja joka kerta siinä lopussa alkaa itkettää. Samoin Marley and Me leffassa. Se vaan sattuu olemaan niin surullinen. Viimeksi kuitenkin itkin Selviytyminen-elokuvassa elikäs siinä tsunamista kertovassa. Se oli ihan kauheeta kun tietää, että se on oikeesti tapahtunut.
Itken loppujen lopulta tosi harvoin. En osaa olla vihanen, enkä suuttunut mistään enkä kellekään. Mutta sillon
jos on oikeesti riitaa jostain niin itken. Se vaan on jotenkin automaattista.
Saatan myös itkeä jos joku kertoo jotain kivaa musta. Tai jos oon jotenkin tosi onnellinen. Itkin myös kun kaveri lähti vuodeksi pois. Sillon taisinkin itkeä ihan kunnolla.
Lapsena itkin jostain asiasta varmaan kerran viikossa. Ainakin kerran kuussa. Nykyään se on harventunut siihen, että tajuan puolen vuoden jälkeen ettei silmistä ole tippunut yhden yhtä kyyneltä. Niin se vaan menee. Ehkä sitä myös oppii suhtautumaan elämään eritavalla.
Toisaalta viime aikoina on ollu paljonki hetkiä jolloin on itkettäny kamalasti. Ei sille mitään voi ja yleensä itkeminen auttaa, tulee parempi mieli.
Tarkkasilmäiset saattokin huomata, että Day 13 jäi v'älistä, ei hätää sillä se tulee kyllä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti