Täällä sitä ollaan Suomen kamaralla. Saavuin tänne viime keskiviikko-iltana ja voi sitä onnen tunnetta kun kaikki kaverit oli odottelemassa siellä aulassa! Kiitos siitä ♥ Kentällä juteltiin vielä hetki ja sitten oli aika lähteä kotiin. Voi koti! Se näytti niin pieneltä vuoden poissaolon jälkeen. Meidän USA-koti oli niin valtava, että sen vuoksi kaikki täällä on nyt niin pientä.
Jenkeistä lähtö oli yllättävän helppoa. Surullisempaa oli jotenkin lähteä travel monthille kun kotiin. Ehkä siihen ajatukseen pääsi siinä kuukauden aikana hyvin tottumaan ja hyvä vaan. Tiistai-iltana hyvästelin pojat ja koiran ja uuden aupparin ja lähdettiin hostäidin kanssa kentälle. Siellä se autto mut ja mun tavarat tiskille kun ei luottanut mun taitoihin kuljettaa niitä kaikkia, haha. Sanottiin heipat ja menin droppaamaan laukut. Mulla oli siis kaks isoa laukkua, jotka kummatkin ylipainoisia, mutta kiltti setä ei ottanut maksua muusta kun toisesta laukusta. Olin jo asennoitunut maksamaan, koska mitään en laukuista halunnut heittää poiskaan. Turvatarkastuksesta päästyä ostin vielä viimesiellä dollareilla tuliaisia ja menin gatella odottelemaan.
DC-Lontoo lento meni aika pitkälle nukkuessa ja leffaa katsoessa. Lontoossa jouduin sitten odotella kuusi tuntia. Väsytti ihan kamalasti, mutta jet lagia ajatellen halusin pysyä hereillä Suomeen asti. Siellä aloin sitten kuulla ensimmäisiä suomalaisia ja sillon alko kyllä vähän kauhistuttamaan suomalaiset ja millasia me ollaankaan! Lontoosta sitten pääsin viimein Helsinkiin. Ja musta tuntu, että olin niin kujalla, kun en osannut sanoa yhtään sanaa suomea kun se tuntu niin oudolta.
Heti melkein kun astuin koneeseen DC:ssä mulla oli sellanen olo etten ikinä missään ole ollutkaan. Aupair-elämä tuntu niin kaukauselta ja taas Suomen päässä kaikki tuntu niin tutulta ja samalta. Nyt Suomessa oon päässyt jo tekemään vaikka mitä ja alottanut elämään elämääni taas niinkun Jenkeissä aina haaveilin :-D
On se Suomi vaan koti ♥
PS. Hawailla ei ollu hostellissa nettiä, joten en voinut postatakaan enään pöh. Kirjotan ne nyt kuitenkin jälkikäteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti