Pientä avautumista

Tänään sain tiedon, että mut on valittu varasijalle 37. Hain siis luokanopettajakoulutukseen, joten tolla varasijalla ei tee yhtään mitään. Yhen pisteen päässä ois kai ollu kuitenki mun pääsy, noh ei voi mitään. Mitäs sitä muutakaan syyttämään kun huonoa yo-todistusta, koska tosta koko pääsykokeesta sain kummastakin osuudesta ihan törkeen hyvät pisteet.

Pienestä alkushokista selvinneenä tajusin, että oon ihan kauheen helpottunu kun mua ei tonne tänä vuonna valittu. Syksyllä en olis kuitenkaan vielä päässy alottamaan tota koulutusta, koska mulla on vähän muita suunnitelmia. Tän suunnitelmankin toteutuminen helpottuu, koska mun pitää olla takasin kotona vasta maaliskuun lopussa vuonna öö 2015(?), jolloin uusi (tai no mulle seuraava) VAKAVA-aineisto ilmestyy. Kaksi välivuotta siis tiedossa, en tiedä oonko innoissani vai innoissani heh.  

Se vielä tosta pääsemisestä, että oon vähän sellanen ihminen, joka tekee asiat kaks kertaa. Inssin pääsin läpi tokalla yrittämällä, yhen yo-kokeen tein kahesti, lukiossa tein kokeita ja suoritin kursseja kaks kertaa. Tokalla kerralla mulla vasta kaikki yleensä onnistuukin eli olis ollu maata mullistava ihme jos oisin nyt päässy sisään.

Tää mun suunnitelma mua vähän alkaa jo hermostuttamaan kun mitään ei kuulu mistään. Onhan tässä vielä aikaa joo (ja enemmän varsinkin nyt), mutta haluisin silti saada lisää tietoa ja päästä matkaan jo mahdollisimman pian!

Eipä mulla muuta tällä kertaa. Voisin alkaakin pistää päälle nimittäin lähen tapaamaan kavereita kaupungille. Huomenna lähenkin viettämään jo juhannusta :-)

tää blogi on täynnä  kukkakuvia... :-D 

It's time to wake up

Oon nyt tässä kuluneena kuukautena tullu tosi paljon miettineeksi ajan kulumista. Alotin syksyllä lukion, eiku hei, siitä onki jo kaks vuotta ku alotin sen. Tää aika on vaa hurahtanu yhtäkkiä. En oo yhtää pysyny perässä. Tää kaikki johtuu varmaan siitä, että oon viettäny mitä parhaimmat kaks vuotta. Oon saanu ihan mielettömän paljon upeita ystäviä, josta oon tosi kiitollinen. Oon kasvanu aikuisemmaksi. Oon oppinu kauheen kasan uusia asioita: koulusta, elämästä, ihmissuhteista. Oon saanu uusia kokemuksia. Ja yksinkertaisesti oon viettäny ihan parasta aikaa.

Opo kysy multa tiistaina abihaastattelussa "onko haikeeta kun lukio loppuu?" NO ON!!!! ihan kauheeta, oikeesti. Sen jälkeen pitäis oikeesti tietää mitä haluaa tehä. Pitäis itsenäistyä. Hyvät ystävät toivottavasti jää, mutta on myös paljon sellasia joihin haluis olla yhteyksissä, mutta aika ei vaan riitä. Niin on käyny aiemminkin. Onneks mulla on kuitenkin jo jonkinlainen tieto siitä mitä haluun tehä "isona" ja mitä lukion jälkeen tapahtuu. Se helpottaa kummasti.

Eilen saatiin syksyn ylppäreiden tulokset. Lukion loppu siis vaan lähestyy. Ens jaksosta pitää ottaa kaikki irti - it's the last one.