22.46

Mussa on ehkä vähän sellasta vikaa, etten tietyllä tapaa osaa sopeutua siihen, että ajat muuttuu. Jään usein haikailemaan mennyttä aikaa ja sitä kuinka asiat oli hyvin juuri niin kuin olivat. Aika, jota ei saa takaisin harmittaa. Ei tietysti aina, mutta toisinaan sen huomaa. En osaa päästää irti menneestä.

Yks asia, joka tulee mieleen on se, etten oo vieläkään hankkinut sen parempaa puhelinta kun mitä mulla on (siis joku nolo simpukka-samsung). Oon jotenki saanu sellasen ajatuksen päähäni, että kaikki on paremmin kun on vanha kännykkä käytössä. Saan elää sitä niin sanottua vanhaa hyvää aikaa. En halua ajatella aikaa, jollon mustakin tulee sellanen koko-ajan-puhelinta-näpräävä -tyyppi. Musta tää vanha systeemi "tekstaa ja soita" on parempi.

Olis ihanaa jos vois palata joihinkin päiviin ja elää ne uudestaan kaikkine hassuine kommelluksineen. Toisaalta odotan innolla tulevaa. Tiedän, tää on ristiriitasta - haluun kaikkea.

Tällasia asioita mä pohdin välillä. Varsinkin nyt kun kalenteri ammottaa tyhjyyttään ja tajuan miten aika on muuttunut. Aah, mä haluan jo nähdä kun mun sähköpostiin kilahtaa se kauan kaivattu meili. Haluan, että saan mun asiat järjestykseen. Haluan lähteä jo. Haluan, haluan.



Kuuntelen The Holiday -leffan sondtrackia ja tästä tulee mieleen sen leffan talvi, joka saa mut kaipaamaan talvea. Kyllä, tiedän. En osaa elää hetkessä.