Mulla oli tarkotus kirjottaa tänne jo eilen ja hehkuttaa, että oon ollu täällä Atlantin toisella puolen jo 300 päivää. Mutta ajatuksen tasolle se sitten jäikin. Nyt uudella innolla, vain yhden päivän myöhässä.
En oo saanut aikaseksi kirjotettua tänne pitkään aikaan kunnolla. Mä luulin, että mun elämä jokseenkin tasaantuu kiireiltä ja mulle tulee mielettömästi vapaa-aikaa, mutta eieiei, väärässä olin. Viime viikot on ollu tosi kiireisiä ja oon tehny yhtä sun toista + että oon ollu viikonloppuja paljon töissä hostvanhempien töiden takia.
Pari viikkoa sitten meillä oli itsepuolustusaiheinen aupair- tapaaminen, käytin vihdoin mun joululahjaksi saaman personal trainer lahjakortin salilla ja opin kaikkea uutta ja kävin Roosan kanssa kattomassa pesispelin DC vs. NYC ja mehän voitettiin jeejee! Sillä viikolla osallistuttiin myös neljän saksalaisen kanssa Color run -tapahtumaan, jossa ideana on siis juosta 5km ja aina tasasin väliajoin on pisteitä jossa juoksijoiden päälle heitätään pulverimaista väriainetta ja lopuksi kaikki on yltä päältä niissä väreissä. Tosi hauska tapahtuma!
Lokakuun alkukaan ei oo ollu mikään ihan hiljasin. Tiistaina käytiin vähän shoppailemassa Montgomery mallilla Roosan kanssa ja sieltä suunnattiin vielä IKEAan lihapullille. Keskiviikkona skypettelin ekaa kertaa Theresialle ja Stefanille ja käytiin myös ruotsalaisen Andrean kanssa salilla. Torstaina mentiin Roosan kanssa keskustaan moikkaamaan Chicagosta tuttua aupair-Lauraa ja sen matkakaveria. Oli tosi mukava tavata vielä uudemman kerran täällä meiän kotiympäristössä. Perjantaina menin taas moikkaamaan paria uutta puolalaista aupparia ja mentiin amerikkalaiseen tapaan pirtelöille hehe. Lauantaina jatkettiin epäterveellistä elämää Andrean kanssa ja suunnattiin Georgetowniin cupcakeille ja Cheesecake factoryyn lounaalle. Sunnuntaina menin mun vikaan auppari-tapaamiseen ja sen jälkeen jäätiin vielä hengailemaan muutamien tyttöjen kanssa. Tosi kiva viikko siis takana!
Mutta niin se aika vaan käy vähiin täälläkin. Kun eilen tajusin, että en pääse enää seuraaviin aupair-tapaamisiin, jotenkin vasta oikeesti tajusin, että täältähän oikeesti lähdetään pois. Vähän jotenkin ristiriitaset fiilikset koko lähdöstä, mutta onhan mulla tässä vielä tänään tasan kolme kuukautta kotiin paluuseen :-)